1 | Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme. |
2 | Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on. |
3 | Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut. |
4 | Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, Sela! |
5 | Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme. |
6 | Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson. |
7 | Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja. |
8 | Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta. |
9 | Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin? |
10 | Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa? |
11 | Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha. |
12 | Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme. |