1 | Davidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan tähden: Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua; |
2 | Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja sätkisi ilman holhojaa. |
3 | Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni; |
4 | Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat; |
5 | Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, Sela! |
6 | Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden, |
7 | Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös, |
8 | Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen. |
9 | Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut. |
10 | Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa. |
11 | Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa. |
12 | Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa, |
13 | Ja on pannut sen päälle surmannuolet; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan. |
14 | Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen. |
15 | Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt. |
16 | Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman. |
17 | Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä. |