| 1 |
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? |
| 2 |
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? |
| 3 |
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. |
| 4 |
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. |
| 5 |
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, |
| 6 |
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? |
| 7 |
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; |
| 8 |
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. |
| 9 |
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? |
| 10 |
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? |
| 11 |
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? |
| 12 |
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? |
| 13 |
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? |
| 14 |
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. |
| 15 |
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. |
| 16 |
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. |
| 17 |
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. |
| 18 |
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. |
| 19 |
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? |
| 20 |
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. |
| 21 |
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. |
| 22 |
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. |
| 23 |
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. |
| 24 |
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. |
| 25 |
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. |
| 26 |
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? |
| 27 |
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? |
| 28 |
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. |
| 29 |
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. |
| 30 |
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin." |