1 |
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? |
2 |
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? |
3 |
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. |
4 |
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. |
5 |
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, |
6 |
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? |
7 |
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; |
8 |
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. |
9 |
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? |
10 |
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? |
11 |
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? |
12 |
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? |
13 |
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? |
14 |
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. |
15 |
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. |
16 |
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. |
17 |
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. |
18 |
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. |
19 |
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? |
20 |
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. |
21 |
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. |
22 |
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. |
23 |
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. |
24 |
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. |
25 |
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. |
26 |
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? |
27 |
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? |
28 |
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. |
29 |
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. |
30 |
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin." |