1 | Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. |
2 | Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, |
3 | vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela. |
4 | Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. |
5 | Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa. |
6 | Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa. |
7 | Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela. |
8 | Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: |
9 | hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. |
10 | "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä." |
11 | Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela. |