| 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi, kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä. Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme. |
| 2 | Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu. |
| 3 | Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä. |
| 4 | Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. Sela. |
| 5 | Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille. |
| 6 | Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson. |
| 7 | Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani. |
| 8 | Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto. |
| 9 | Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin? |
| 10 | Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa! |
| 11 | Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu. |
| 12 | Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan. |
