| 1 | Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä, |
| 2 | Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani; |
| 3 | Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä. |
| 4 | Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani. |
| 5 | Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun. |
| 6 | Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. |
| 7 | Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa. |
| 8 | Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui. |
| 9 | Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät. |
| 10 | Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla. |
| 11 | Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä. |
| 12 | Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet. |
| 13 | Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet. |
| 14 | Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa. |
| 15 | Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä. |
| 16 | Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta. |
| 17 | Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä. |
| 18 | Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät. |
| 19 | Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni. |
| 20 | Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun. |
| 21 | Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen. |
| 22 | Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan. |
| 23 | Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää, |
| 24 | Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä: |
| 25 | Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä. |
| 26 | Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen. |
| 27 | Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja. |
| 28 | Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne. |
| 29 | Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni. |
| 30 | Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse. |
| 31 | Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat. |
| 32 | Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme? |
| 33 | Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti. |
| 34 | Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle. |
| 35 | Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään. |
| 36 | Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi. |
| 37 | Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet. |
| 38 | Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan. |
| 39 | Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle. |
| 40 | Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan. |
| 41 | Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani. |
| 42 | He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä. |
| 43 | Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta. |
| 44 | Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua. |
| 45 | Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua. |
| 46 | Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä. |
| 47 | Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio! |
| 48 | Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni, |
| 49 | Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä. |
| 50 | Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan. |
| 51 | Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti. |
