| 1 | Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa. |
| 2 | Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani. |
| 3 | Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla? |
| 4 | Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo? |
| 5 | Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet? |
| 6 | Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani, |
| 7 | Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa. |
| 8 | Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun? |
| 9 | Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen. |
| 10 | Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa? |
| 11 | Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt. |
| 12 | Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee. |
| 13 | Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat, |
| 14 | Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata. |
| 15 | Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni. |
| 16 | Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet. |
| 17 | Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota. |
| 18 | Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt! |
| 19 | Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan. |
| 20 | Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin, |
| 21 | Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle, |
| 22 | Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys. |
