| 1 | Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi: |
| 2 | Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella? |
| 3 | Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä. |
| 4 | Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä. |
| 5 | Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen. |
| 6 | Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan: |
| 7 | Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu? |
| 8 | Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua? |
| 9 | Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme? |
| 10 | Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs. |
| 11 | Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs? |
| 12 | Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs? |
| 13 | Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät. |
| 14 | Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on? |
| 15 | Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä. |
| 16 | Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä? |
| 17 | Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen: |
| 18 | Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut. |
| 19 | Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä. |
| 20 | Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty. |
| 21 | Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä. |
| 22 | Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa. |
| 23 | Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan. |
| 24 | Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan. |
| 25 | Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan. |
| 26 | Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan. |
| 27 | Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä. |
| 28 | Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat. |
| 29 | Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa. |
| 30 | Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo. |
| 31 | Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa. |
| 32 | Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman. |
| 33 | Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa. |
| 34 | Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen, |
| 35 | Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen. |
