| 1 | Sitte vastasi Job ja sanoi: |
| 2 | Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat. |
| 3 | Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan? |
| 4 | Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan. |
| 5 | Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani. |
| 6 | Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois. |
| 7 | Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani. |
| 8 | Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan. |
| 9 | Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni. |
| 10 | He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni. |
| 11 | Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin. |
| 12 | Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi. |
| 13 | Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle: |
| 14 | Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä. |
| 15 | Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan. |
| 16 | Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo. |
| 17 | Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas. |
| 18 | Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa. |
| 19 | Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa. |
| 20 | Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö, |
| 21 | Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta. |
| 22 | Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja. |
