| 1 | Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä. |
| 2 | En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa. |
| 3 | Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais? |
| 4 | Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä. |
| 5 | Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman. |
| 6 | Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä. |
| 7 | Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo. |
| 8 | Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan. |
| 9 | Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana. |
| 10 | Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne. |
| 11 | Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat, |
| 12 | Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet. |
| 13 | Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. |
| 14 | Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni. |
| 15 | Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin? |
| 16 | Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa. |
