| 1 | Mutta Job vastasi ja sanoi: |
| 2 | Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla? |
| 3 | Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata. |
| 4 | Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn. |
| 5 | Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani. |
| 6 | Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa. |
| 7 | Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta. |
| 8 | Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni. |
| 9 | Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni. |
| 10 | Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun. |
| 11 | Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä. |
| 12 | Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani. |
| 13 | Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet. |
| 14 | Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun. |
| 15 | Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä. |
| 16 | Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani. |
| 17 | Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani. |
| 18 | Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan. |
| 19 | Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan. |
| 20 | Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani. |
| 21 | Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut! |
| 22 | Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa? |
| 23 | Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin! |
| 24 | Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen. |
| 25 | Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova. |
| 26 | Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan. |
| 27 | Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani. |
| 28 | Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni. |
| 29 | Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan. |
