| 1 | Job vastasi ja sanoi: |
| 2 | Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden. |
| 3 | Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö! |
| 4 | Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla, |
| 5 | Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis. |
| 6 | Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa. |
| 7 | Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee. |
| 8 | Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse. |
| 9 | Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe. |
| 10 | Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta; |
| 11 | Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä. |
| 12 | Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on. |
| 13 | Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo. |
| 14 | Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä. |
| 15 | Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä. |
| 16 | Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt. |
| 17 | Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta. |
