| 1 | Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi: |
| 2 | Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki, |
| 3 | Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa, |
| 4 | Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä; |
| 5 | Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni; |
| 6 | Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat; |
| 7 | Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille; |
| 8 | Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni, |
| 9 | Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle, |
| 10 | Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui. |
| 11 | Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta. |
| 12 | Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut. |
| 13 | Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen. |
| 14 | Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus. |
| 15 | Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka. |
| 16 | Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin. |
| 17 | Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa, |
| 18 | Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan. |
| 19 | Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä. |
| 20 | Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni. |
| 21 | He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni. |
| 22 | Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä. |
| 23 | He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan. |
| 24 | Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa. |
| 25 | Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia. |
