| 1 | Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä. |
| 2 | Ja Job vastasi ja sanoi: |
| 3 | Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt. |
| 4 | Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä. |
| 5 | Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi. |
| 6 | Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun. |
| 7 | Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen. |
| 8 | Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania. |
| 9 | Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä, |
| 10 | Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä. |
| 11 | Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani? |
| 12 | Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt? |
| 13 | Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo. |
| 14 | Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on; |
| 15 | Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa; |
| 16 | Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet. |
| 17 | Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat; |
| 18 | Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä; |
| 19 | Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä: |
| 20 | Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille? |
| 21 | Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa? |
| 22 | Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan? |
| 23 | Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty? |
| 24 | Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi, |
| 25 | Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle. |
| 26 | Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee. |
