| 1 | Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana. |
| 2 | Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa, |
| 3 | Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin. |
| 4 | Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä. |
| 5 | Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän. |
| 6 | Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani. |
| 7 | Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa. |
| 8 | Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi. |
| 9 | Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on. |
| 10 | Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni. |
| 11 | Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden. |
| 12 | Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut. |
| 13 | Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu. |
| 14 | Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte. |
| 15 | He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua. |
| 16 | Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään. |
| 17 | Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni. |
| 18 | Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani. |
| 19 | Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee. |
| 20 | Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata. |
| 21 | En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu. |
| 22 | Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois. |
