| 1 | Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä? |
| 2 | Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat? |
| 3 | He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on. |
| 4 | Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä. |
| 5 | Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt? |
| 6 | Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi. |
| 7 | Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule. |
| 8 | Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on. |
| 9 | Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs? |
| 10 | Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs? |
| 11 | Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa? |
| 12 | Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan? |
| 13 | Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat? |
| 14 | Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä. |
| 15 | Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois. |
| 16 | Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä. |
| 17 | Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä. |
| 18 | Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä. |
| 19 | Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella? |
| 20 | Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys. |
| 21 | Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan. |
| 22 | Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa. |
| 23 | Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät; |
| 24 | Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää. |
| 25 | Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun. |
| 26 | Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin? |
| 27 | Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen? |
| 28 | Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa. |
| 29 | Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas. |
| 30 | Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on. |
