| 1 | Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla? |
| 2 | Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse? |
| 3 | Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs? |
| 4 | Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses? |
| 5 | Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan? |
| 6 | Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille. |
| 7 | Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä. |
| 8 | Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita. |
| 9 | Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois? |
| 10 | Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni? |
| 11 | Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on. |
| 12 | Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on. |
| 13 | Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa? |
| 14 | Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri? |
| 15 | Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti. |
| 16 | Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse. |
| 17 | Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa. |
| 18 | Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat. |
| 19 | Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat. |
| 20 | Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta. |
| 21 | Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos. |
| 22 | Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa. |
| 23 | Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta. |
| 24 | Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi. |
| 25 | Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole. |
| 26 | Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta. |
| 27 | Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta. |
| 28 | Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat. |
| 29 | Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä. |
| 30 | Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla. |
| 31 | Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen. |
| 32 | Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi. |
| 33 | Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi. |
| 34 | Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas. |
