| 1 | Niin Job vastasi ja sanoi: |
| 2 | Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle, |
| 3 | Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös. |
| 4 | Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua. |
| 5 | Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa? |
| 6 | Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä? |
| 7 | Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden. |
| 8 | Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon! |
| 9 | Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua; |
| 10 | Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta. |
| 11 | Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla? |
| 12 | Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen? |
| 13 | Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta. |
| 14 | Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon. |
| 15 | Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet, |
| 16 | Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää. |
| 17 | Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa. |
| 18 | Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat. |
| 19 | He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat. |
| 20 | Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa. |
| 21 | Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te. |
| 22 | Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne? |
| 23 | Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä? |
| 24 | Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua. |
| 25 | Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa? |
| 26 | Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen. |
| 27 | Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa. |
| 28 | Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen. |
| 29 | Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman. |
| 30 | Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja? |
