| 1 | Job vastasi ja sanoi: |
| 2 | Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä. |
| 3 | Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen. |
| 4 | Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut? |
| 5 | Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa. |
| 6 | Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat. |
| 7 | Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet. |
| 8 | Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä. |
| 9 | Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin. |
| 10 | Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä. |
| 11 | Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän. |
| 12 | Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet? |
| 13 | Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat. |
| 14 | Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan? |
| 15 | Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla. |
| 16 | Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni; |
| 17 | Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä. |
| 18 | Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella. |
| 19 | Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani? |
| 20 | Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi. |
| 21 | Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni. |
| 22 | Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman. |
| 23 | Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta. |
| 24 | Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on? |
| 25 | Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet. |
| 26 | Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle. |
| 27 | Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni: |
| 28 | Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna. |
| 29 | Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan? |
| 30 | Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla, |
| 31 | Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi. |
| 32 | Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen. |
| 33 | Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme. |
| 34 | Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua; |
| 35 | Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä. |
