| 1 | Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla! |
| 2 | Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni. |
| 3 | Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle. |
| 4 | Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä. |
| 5 | Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani. |
| 6 | Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa. |
| 7 | Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä. |
| 8 | Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani. |
| 9 | Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla, |
| 10 | Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan. |
| 11 | Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho. |
| 12 | Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan. |
| 13 | Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut. |
| 14 | Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat, |
| 15 | Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas. |
| 16 | Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa. |
| 17 | Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön. |
| 18 | Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa. |
| 19 | Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle, |
| 20 | Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset; |
| 21 | Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa, |
| 22 | Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan. |
| 23 | Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni. |
| 24 | Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun. |
| 25 | Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas. |
| 26 | Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet. |
| 27 | Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu. |
| 28 | Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät. |
