| 1 | Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu. |
| 2 | Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen. |
| 3 | Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä. |
| 4 | Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi. |
| 5 | Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti. |
| 6 | Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla. |
| 7 | Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois. |
| 8 | Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet. |
| 9 | Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään. |
| 10 | Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat; |
| 11 | Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat. |
| 12 | Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla. |
| 13 | Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat. |
| 14 | Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta. |
| 15 | Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen. |
| 16 | Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut; |
| 17 | Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat. |
| 18 | Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein. |
| 19 | Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa. |
| 20 | Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos. |
| 21 | Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät. |
| 22 | Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat. |
| 23 | Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti. |
| 24 | Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas. |
| 25 | Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet; |
| 26 | Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä. |
| 27 | Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa. |
| 28 | Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan. |
| 29 | Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen. |
| 30 | Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon. |
| 31 | Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä. |
| 32 | Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat. |
| 33 | Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen. |
| 34 | Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa. |
| 35 | Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja! |
