| 1 | Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene. |
| 2 | Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä, |
| 3 | Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä. |
| 4 | Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen. |
| 5 | He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä. |
| 6 | Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä. |
| 7 | Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti. |
| 8 | Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen. |
| 9 | Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski. |
| 10 | Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä. |
| 11 | Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä. |
| 12 | Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa. |
| 13 | Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois. |
| 14 | Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois. |
| 15 | Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä, |
| 16 | Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa. |
| 17 | Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman. |
| 18 | Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy. |
| 19 | Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää. |
| 20 | Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan. |
| 21 | Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua. |
| 22 | Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa. |
| 23 | Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat. |
| 24 | Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta. |
| 25 | Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat. |
| 26 | Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä, |
| 27 | Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet. |
| 28 | Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan. |
| 29 | Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella. |
| 30 | Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa. |
| 31 | Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat. |
