| 1 | Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa, |
| 2 | Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle: |
| 3 | En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata; |
| 4 | En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua, |
| 5 | Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi. |
| 6 | Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla. |
| 7 | Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä. |
| 8 | Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki. |
| 9 | Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan. |
| 10 | Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden. |
| 11 | Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles. |
| 12 | Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti. |
| 13 | Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa. |
| 14 | Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa. |
| 15 | Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää. |
| 16 | Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman. |
| 17 | Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni. |
| 18 | Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman. |
