| 1 | Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme. |
| 2 | Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat. |
| 3 | Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä. |
| 4 | Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla? |
| 5 | Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu. |
| 6 | Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni. |
| 7 | Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti. |
| 8 | Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet. |
| 9 | Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin. |
