| 1 | Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun. |
| 2 | Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni. |
| 3 | Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni. |
| 4 | Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä. |
| 5 | Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni. |
| 6 | Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää. |
| 7 | Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen? |
| 8 | Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. |
| 9 | Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä, |
| 10 | Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun. |
| 11 | Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni. |
| 12 | Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus. |
| 13 | Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa. |
| 14 | Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää. |
| 15 | Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin. |
| 16 | Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut. |
| 17 | Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa? |
| 18 | Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs. |
| 19 | Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat. |
| 20 | Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes). |
| 21 | Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan. |
| 22 | Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset. |
| 23 | Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen. |
| 24 | Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. |
