| 1 | Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan, |
| 2 | Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii. |
| 3 | Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin? |
| 4 | On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo. |
| 5 | Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat. |
| 6 | Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä. |
| 7 | Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä, |
| 8 | Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi. |
| 9 | Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla, |
| 10 | Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta. |
| 11 | Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi, |
| 12 | Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät. |
| 13 | Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme; |
| 14 | Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme. |
| 15 | Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on. |
