| 1 | Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde. |
| 2 | Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta. |
| 3 | Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko. |
| 4 | Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä. |
| 5 | Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi. |
| 6 | Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni. |
| 7 | Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat. |
| 8 | Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla. |
| 9 | Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät. |
| 10 | Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi. |
| 11 | Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan, |
| 12 | Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy. |
| 13 | Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista, |
| 14 | Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa. |
| 15 | Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen. |
