| 1 | Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani. |
| 2 | Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni. |
| 3 | Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani. |
| 4 | Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun. |
| 5 | Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. |
| 6 | Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa. |
| 7 | Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui. |
| 8 | Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät. |
| 9 | Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla. |
| 10 | Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä. |
| 11 | Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli. |
| 12 | Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla. |
| 13 | Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla. |
| 14 | Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä, |
| 15 | Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta. |
| 16 | Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä. |
| 17 | Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat. |
| 18 | Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni. |
| 19 | Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun. |
| 20 | Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen. |
| 21 | Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan. |
| 22 | Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää. |
| 23 | Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä. |
| 24 | Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä. |
| 25 | Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen. |
| 26 | Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet. |
| 27 | Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat. |
| 28 | Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni. |
| 29 | Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse. |
| 30 | Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat. |
| 31 | Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme? |
| 32 | Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi. |
| 33 | Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle. |
| 34 | Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään. |
| 35 | Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi. |
| 36 | Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet. |
| 37 | Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan. |
| 38 | Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla. |
| 39 | Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan. |
| 40 | Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani. |
| 41 | He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä. |
| 42 | Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta. |
| 43 | Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua. |
| 44 | Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun. |
| 45 | Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä. |
| 46 | Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty! |
| 47 | Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni; |
| 48 | Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä. |
| 49 | Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen, |
| 50 | Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti. |
