| 1 | Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat? |
| 2 | Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan. |
| 3 | Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä. |
| 4 | Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä. |
| 5 | Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä. |
| 6 | Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni. |
| 7 | Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin. |
| 8 | Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses. |
| 9 | Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman. |
| 10 | Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa. |
| 11 | Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa. |
| 12 | Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat. |
