| 1 | Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana. |
| 2 | Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene. |
| 3 | Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa. |
| 4 | Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä. |
| 5 | Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään. |
| 6 | Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse. |
| 7 | Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät. |
| 8 | Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen. |
| 9 | Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. |
| 10 | Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. |
| 11 | Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa, |
| 12 | Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri. |
| 13 | Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura. |
| 14 | Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani. |
| 15 | Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun. |
| 16 | Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani. |
| 17 | Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta. |
| 18 | He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa. |
| 19 | Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni! |
| 20 | Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta. |
| 21 | Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista. |
| 22 | Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa. |
| 23 | Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen! |
| 24 | Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä. |
| 25 | Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät. |
| 26 | Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti. |
| 27 | Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat. |
| 28 | Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita. |
| 29 | Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät. |
| 30 | Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin. |
| 31 | He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee. |
