| 1 | Psalmi, veisattava Davidin huoneen vihkimisessä. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä olet korottanut minua: et myös salli viholliseni iloita minusta. |
| 2 | Herra minun Jumalani, kuin minä huusin sinua, niin sinä teit minun terveeksi. |
| 3 | Herra, sinä veit sieluni ulos helvetistä: sinä olet minun elävänä pitänyt niiden mennessä kuoppaan. |
| 4 | Pyhät, veisatkaat kiitosta Herralle, ja kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi. |
| 5 | Sillä hänen vihansa viipyy silmänräpäyksen, ja hän ihastuu elämästä: ehtoona on itku, mutta aamulla ilo. |
| 6 | Mutta minä sanoin myötäkäymisessäni: en minä ikänä kukistu. |
| 7 | Sillä sinä, Herra, olet hyvässä tahdossas vuoreni vahvistanut; mutta kuin sinä kasvos peitit, niin minä hämmästyin. |
| 8 | Sinua, Herra, minä huudan, ja Herraa minä rukoilen. |
| 9 | Mitä hyvää minun veressäni on, kuin minä hautaan alas menen? kiittäneekö tomukin sinua, ja ilmoittaneeko se sinun totuuttas? |
| 10 | Herra, kuule, ja ole minulle armollinen: Herra, ole minun auttajani. |
| 11 | Sinä olet muuttanut minun valitukseni iloksi: sinä olet riisunut minun säkkini, ja vyötit minun riemulla, |
| 12 | Että minun kunniani veisais sinulle kiitosta ja ei vaikenisi, Herra minun Jumalani, minä kiitän sinua ijankaikkisesti! |
