| 1 | Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan. |
| 2 | Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan. |
| 3 | Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus. |
| 4 | Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat. |
| 5 | Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois. |
| 6 | Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä. |
| 7 | Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan. |
| 8 | Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon. |
| 9 | Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa. |
| 10 | Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa. |
| 11 | Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä. |
| 12 | He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi. |
| 13 | Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni; |
| 14 | Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa. |
| 15 | Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa. |
| 16 | Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni. |
| 17 | Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista. |
| 18 | Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän. |
| 19 | Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat. |
| 20 | Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä, |
| 21 | Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme. |
| 22 | Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta. |
| 23 | Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani. |
| 24 | Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta. |
| 25 | Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet. |
| 26 | Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat. |
| 27 | Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan. |
| 28 | Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä. |
