| 1 | Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle minä turvaan siihenasti, että ahdistukset ohitse käyvät. |
| 2 | Minä huudan korkeimman Jumalan tykö, sen Jumalan tykö, joka minun vaivani päälle lopun tekee. |
| 3 | Hän lähettää taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne häpiään tulla, jotka minua tahtovat niellä ylös, Sela! lähettäköön Jumala armonsa ja totuutensa. |
| 4 | Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka. |
| 5 | Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan. |
| 6 | Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, Sela! |
| 7 | Valmis on sydämeni, Jumala, valmis on sydämeni veisaamaan ja kiittämään. |
| 8 | Herää kunniani, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä. |
| 9 | Herra, sinua minä tahdon kiittää kansain seassa, ja veisata pakanain seassa. |
| 10 | Sillä sinun armos on suuri hamaan taivaisiin asti, ja sinun totuutes pilviin asti. |
| 11 | Korota itses, Jumala, taivasten ylitse, ja sinun kunnias ylitse kaiken maan. |
