| 1 | Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala,auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti. |
| 2 | Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun. |
| 3 | Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle. |
| 4 | Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt. |
| 5 | Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut. |
| 6 | Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala. |
| 7 | Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää. |
| 8 | Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille. |
| 9 | Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni. |
| 10 | Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi. |
| 11 | Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi. |
| 12 | Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat. |
| 13 | Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden. |
| 14 | Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä. |
| 15 | Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni. |
| 16 | Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden. |
| 17 | Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti. |
| 18 | Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua. |
| 19 | Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs. |
| 20 | Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä. |
| 21 | Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani. |
| 22 | Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi. |
| 23 | Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua. |
| 24 | Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä, |
| 25 | Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis. |
| 26 | Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet. |
| 27 | Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees. |
| 28 | Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa. |
| 29 | Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua! |
| 30 | Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella. |
| 31 | Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat. |
| 32 | Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän. |
| 33 | Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön. |
| 34 | Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat. |
| 35 | Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan. |
| 36 | Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä. |
