| 1 | Davidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan tähden: Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua; |
| 2 | Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja sätkisi ilman holhojaa. |
| 3 | Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni; |
| 4 | Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat; |
| 5 | Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, Sela! |
| 6 | Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden, |
| 7 | Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös, |
| 8 | Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen. |
| 9 | Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut. |
| 10 | Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa. |
| 11 | Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa. |
| 12 | Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa, |
| 13 | Ja on pannut sen päälle surmannuolet; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan. |
| 14 | Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen. |
| 15 | Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt. |
| 16 | Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman. |
| 17 | Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä. |
