| 1 | Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä. |
| 2 | Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua. |
| 3 | Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani. |
| 4 | Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä. |
| 5 | Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani. |
| 6 | Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni. |
| 7 | Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani. |
| 8 | Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä. |
| 9 | Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen. |
| 10 | Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät, |
| 11 | Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa. |
| 12 | Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan. |
| 13 | Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat. |
| 14 | Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses. |
| 15 | Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea. |
| 16 | Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas. |
| 17 | Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs. |
| 18 | Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille. |
| 19 | Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises? |
| 20 | Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä. |
| 21 | Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen. |
| 22 | Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa. |
| 23 | Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit. |
| 24 | Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat. |
