| 1 | Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat. |
| 2 | Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet. |
| 3 | Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän. |
| 4 | Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana. |
| 5 | Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä. |
| 6 | Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä. |
| 7 | Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa. |
| 8 | Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi. |
| 9 | Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata. |
| 10 | Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet, |
| 11 | Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän? |
| 12 | Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat. |
| 13 | Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni? |
| 14 | Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä? |
| 15 | Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat. |
| 16 | Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas, |
| 17 | Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa. |
| 18 | Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan. |
| 19 | Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun. |
| 20 | Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi. |
| 21 | Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani, |
| 22 | Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs. |
| 23 | Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni. |
| 24 | Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla. |
| 25 | Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi. |
| 26 | Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani. |
| 27 | Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät. |
| 28 | Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs. |
