| 1 | Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua. |
| 2 | Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa. |
| 3 | Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela! |
| 4 | Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua. |
| 5 | Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia: |
| 6 | Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii: |
| 7 | Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane? |
| 8 | Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun? |
| 9 | Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela! |
| 10 | Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa. |
| 11 | Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs, |
| 12 | Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas. |
| 13 | Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala? |
| 14 | Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa. |
| 15 | Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela! |
| 16 | Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat, |
| 17 | Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan. |
| 18 | Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä. |
| 19 | Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut. |
| 20 | Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta. |
