| 1 | Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin. |
| 2 | Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen, |
| 3 | Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat, |
| 4 | Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt. |
| 5 | Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa, |
| 6 | Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa; |
| 7 | Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä, |
| 8 | Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa; |
| 9 | Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla. |
| 10 | Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa. |
| 11 | Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli. |
| 12 | Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla. |
| 13 | Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion. |
| 14 | Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla. |
| 15 | Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä. |
| 16 | Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat. |
| 17 | Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa. |
| 18 | He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa. |
| 19 | He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa? |
| 20 | Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa? |
| 21 | Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle, |
| 22 | Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa. |
| 23 | Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet, |
| 24 | Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää. |
| 25 | He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi. |
| 26 | Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen, |
| 27 | Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä, |
| 28 | Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat. |
| 29 | Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa, |
| 30 | Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa, |
| 31 | Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi. |
| 32 | Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä. |
| 33 | Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain. |
| 34 | Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö, |
| 35 | Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa. |
| 36 | Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä. |
| 37 | Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa. |
| 38 | Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään. |
| 39 | Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja. |
| 40 | Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa? |
| 41 | Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa. |
| 42 | Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista: |
| 43 | Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla, |
| 44 | Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda: |
| 45 | Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat; |
| 46 | Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille; |
| 47 | Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä; |
| 48 | Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella; |
| 49 | Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä; |
| 50 | Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti; |
| 51 | Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa, |
| 52 | Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa, |
| 53 | Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri. |
| 54 | Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli. |
| 55 | Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua. |
| 56 | Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa. |
| 57 | Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi. |
| 58 | Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla. |
| 59 | Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin, |
| 60 | Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti, |
| 61 | Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin. |
| 62 | Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan. |
| 63 | Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi. |
| 64 | Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet, |
| 65 | Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta, |
| 66 | Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä, |
| 67 | Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa. |
| 68 | Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti, |
| 69 | Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan, |
| 70 | Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta. |
| 71 | Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä. |
| 72 | Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella. |
