| 1 | Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee, |
| 2 | Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan. |
| 3 | Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista. |
| 4 | Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi; |
| 5 | Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät, |
| 6 | Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee. |
| 7 | Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu. |
| 8 | Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan. |
| 9 | Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas. |
| 10 | Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän. |
| 11 | Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs, |
| 12 | Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi. |
| 13 | Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen. |
| 14 | Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä. |
| 15 | Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan. |
| 16 | Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni. |
