| 1 | Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä. |
| 2 | Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat. |
| 3 | Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman? |
| 4 | Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman? |
| 5 | Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat. |
| 6 | Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat, |
| 7 | Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele. |
| 8 | Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette? |
| 9 | Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe? |
| 10 | Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon? |
| 11 | Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat. |
| 12 | Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas, |
| 13 | Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan. |
| 14 | Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä. |
| 15 | Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat. |
| 16 | Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan? |
| 17 | Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa. |
| 18 | Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi. |
| 19 | Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni. |
| 20 | Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa. |
| 21 | He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen, |
| 22 | Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva, |
| 23 | Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä. |
