| 1 | Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut; |
| 2 | Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta, |
| 3 | Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä; |
| 4 | Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat. |
| 5 | Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon, |
| 6 | Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa. |
| 7 | Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin. |
| 8 | Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä! |
| 9 | Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas. |
| 10 | Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu. |
| 11 | Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä; |
| 12 | Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; |
| 13 | Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista; |
| 14 | Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman: |
| 15 | Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä. |
| 16 | Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan. |
| 17 | Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä. |
| 18 | Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään. |
| 19 | Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi. |
| 20 | Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa. |
| 21 | Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen: |
| 22 | Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta? |
| 23 | Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani; |
| 24 | Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria, |
| 25 | Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani; |
| 26 | Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte, |
| 27 | Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva. |
| 28 | Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua. |
| 29 | Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa, |
| 30 | Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni; |
| 31 | Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman. |
| 32 | Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät. |
| 33 | Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää. |
