| 1 | Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu. |
| 2 | Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes. |
| 3 | Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat. |
| 4 | Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan? |
| 5 | Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus. |
| 6 | Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset. |
| 7 | Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat. |
| 8 | Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää. |
| 9 | Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen. |
| 10 | Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on. |
| 11 | Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa. |
| 12 | Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon. |
| 13 | Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä. |
| 14 | Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi. |
| 15 | Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan. |
| 16 | Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä. |
| 17 | Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä. |
| 18 | Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan. |
| 19 | Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan. |
| 20 | Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät. |
| 21 | Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä. |
| 22 | Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane. |
| 23 | Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas; |
| 24 | Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun. |
| 25 | Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan. |
| 26 | Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron. |
| 27 | Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi. |
