| 1 | Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti: |
| 2 | Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani! |
| 3 | Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat. |
| 4 | Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia, |
| 5 | Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa. |
| 6 | Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille, |
| 7 | Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä. |
| 8 | Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa. |
| 9 | Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä. |
| 10 | Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt: |
| 11 | Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä. |
| 12 | Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa. |
| 13 | Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä. |
| 14 | Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa. |
| 15 | Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa. |
| 16 | Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä. |
| 17 | Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa. |
| 18 | Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä. |
| 19 | Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen. |
| 20 | Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville. |
| 21 | Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet. |
| 22 | Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa. |
| 23 | Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä. |
| 24 | Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle. |
| 25 | Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle. |
| 26 | Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi. |
| 27 | Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä. |
| 28 | Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen: |
| 29 | Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein. |
| 30 | Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään. |
| 31 | Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa. |
