| 1 | Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen. |
| 2 | Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas. |
| 3 | ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs. |
| 4 | Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua. |
| 5 | Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä. |
| 6 | Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi. |
| 7 | Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole, |
| 8 | Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana. |
| 9 | Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta? |
| 10 | Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit; |
| 11 | Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies. |
| 12 | Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä, |
| 13 | Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa. |
| 14 | Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan. |
| 15 | Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole. |
| 16 | Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa: |
| 17 | Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta; |
| 18 | Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan; |
| 19 | Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille. |
| 20 | Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia. |
| 21 | Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas. |
| 22 | Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua. |
| 23 | Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie, |
| 24 | Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä. |
| 25 | Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta. |
| 26 | Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän. |
| 27 | Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala? |
| 28 | Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta? |
| 29 | Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy. |
| 30 | Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on: |
| 31 | Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun; |
| 32 | Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee. |
| 33 | Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois. |
| 34 | Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä: |
| 35 | Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit. |
