1 | Minä olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa. |
2 | Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa. |
3 | Niinkuin omenapuu metsäpuiden seassa, niin on ystäväni poikain seassa: minä istun hänen varjossansa, jota minä anon, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makia. |
4 | Hän johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on hänen lippunsa minun päälläni. |
5 | Virvoittakaat minua viinaleileillä, ja vahvistakaat minua omenilla; sillä minä olen sairas rakkaudesta. |
6 | Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, hänen oikia kätensä halaa minua. |
7 | Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo. |
8 | Tämä on ystäväni ääni, katso, hän tulee: hän hyppää vuorilla ja karkaa kukkuloille. |
9 | Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse. |
10 | Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule. |
11 | Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois: |
12 | Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme; |
13 | Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule. |
14 | Kyhkyläiseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun nähdä kasvos, anna minun kuulla äänes; sillä sinun äänes on suloinen, ja kasvos ihanainen. |
15 | Ottakaat meille ketut kiinni, ne vähät ketut, jotka turmelevat viinamäet; sillä meidän viinamäkemme ovat röhkäleillä. |
16 | Ystäväni on minun, ja minä hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä, |
17 | Siihenasti että päivä jäähtyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin metsävuohi, ystäväni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla. |