| 1 | Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme. |
| 2 | Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi. |
| 3 | Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket. |
| 4 | Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla. |
| 5 | kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu. |
| 6 | Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme. |
| 7 | Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman. |
| 8 | Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa. |
| 9 | Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa. |
| 10 | Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden. |
| 11 | He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa. |
| 12 | Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet. |
| 13 | Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua. |
| 14 | Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita. |
| 15 | Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi. |
| 16 | Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet! |
| 17 | Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet; |
| 18 | Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat. |
| 19 | Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään! |
| 20 | Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät? |
| 21 | Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat. |
| 22 | Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme? |
