| 1 | Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen: |
| 2 | Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa, |
| 3 | Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla. |
| 4 | Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin! |
| 5 | Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa. |
| 6 | Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat. |
| 7 | Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti. |
| 8 | Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset. |
| 9 | Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin. |
| 10 | Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista. |
| 11 | Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla. |
| 12 | Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni. |
| 13 | Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys. |
| 14 | Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut. |
| 15 | Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat. |
| 16 | Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa. |
| 17 | Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei? |
| 18 | Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua? |
| 19 | Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan. |
| 20 | Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus? |
| 21 | He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat. |
| 22 | Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois. |
| 23 | Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä, |
| 24 | Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen. |
| 25 | Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä. |
| 26 | Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti. |
| 27 | Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo. |
| 28 | Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet. |
| 29 | Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa. |
| 30 | Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa. |
| 31 | Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo: |
| 32 | Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien. |
| 33 | Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa. |
| 34 | Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen. |
| 35 | Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi: |
| 36 | Mestari, mikä on suurin käsky laissa? |
| 37 | Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs: |
| 38 | Tämä on ensimäinen ja suurin käsky. |
| 39 | Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas. |
| 40 | Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat. |
| 41 | Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus, |
| 42 | Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin. |
| 43 | Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen: |
| 44 | Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi. |
| 45 | Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa? |
| 46 | Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä. |
