| 1 | Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri. |
| 2 | Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen: |
| 3 | Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos. |
| 4 | Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä. |
| 5 | Mutta ei he muukalaita seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä. |
| 6 | Tämän tapauksen sanoi Jesus heille; mutta ei he niitä ymmärtäneet, mitä hän heille sanoi. |
| 7 | Niin Jesus sanoi taas heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: minä olen lammasten ovi. |
| 8 | Kaikki, jotka minun edelläni ovat tulleet, ovat varkaat ja ryövärit: vaan ei lampaat kuulleet heitä. |
| 9 | Minä olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisälle, se tulee autuaaksi, ja menee sisälle ja ulos, ja löytää laitumen. |
| 10 | Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: minä tulin, että heillä pitää elämä oleman ja yltäkyllä oleman. |
| 11 | Minä olen hyvä paimen: hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. |
| 12 | Mutta palkollinen, joka ei ole paimen, eikä lampaat ole hänen omansa: kuin hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi raatelee ja haaskaa lampaat. |
| 13 | Mutta palkollinen pakenee, sillä hän on palkollinen, eikä tottele lampaista. |
| 14 | Minä olen hyvä paimen, joka tunnen omani, ja minä tunnetaan myös omiltani, |
| 15 | Niinkuin Isä minun tuntee, ja minä tunnen Isän: ja panen henkeni lammasten edestä. |
| 16 | Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen. |
| 17 | Sentähden Isä minua rakastaa, sillä minä panen henkeni, että minä sen jälleen otan. |
| 18 | Ei ota kenkään sitä minulta, vaan minä panen sen itsestäni. Minulla on valta sitä panna, ja minulla on valta sitä taas ottaa. Sen käskyn minä sain Isältäni. |
| 19 | Niin tuli taas riita Juudalaisten keskellä näiden puhetten tähden. |
| 20 | Ja moni heistä sanoi: hänellä on perkele, ja hän on mieletöin: mitä te häntä kuultelette? |
| 21 | Mutta muut sanoivat: ei ne ole riivatun puheet: taitaako perkele sokian silmät avata? |
| 22 | Ja Jerusalemissa oli kirkkomessu, ja talvi oli, |
| 23 | Ja Jesus käveli templissä Salomon esihuoneessa. |
| 24 | Niin Juudalaiset piirittivät hänen ja sanoivat hänelle: kuinka kauvan sinä meitä pidät ylös? Jos olet Kristus, niin sano meille selkiästi. |
| 25 | Jesus vastasi heitä: minä olen sen teille sanonut, ja ette usko: ne työt, jotka minä teen Isäni nimeen, todistavat minusta. |
| 26 | Mutta ette usko: sillä ette ole minun lampaistani, miinkuin minä teille sanoin. |
| 27 | Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua: |
| 28 | Ja minä annan heille ijankaikkisen elämän, ja ei heidän pidä hukkuman ijankaikkisesti, eikä pidä yhdenkään repäisemän heitä minun kädestäni. |
| 29 | Minun isäni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia: ja ei kenkään taida heitä reväistä minun Isäni kädestä. |
| 30 | Minä ja Isä olemme yhtä. |
| 31 | Niin Juudalaiset poimivat taas kiviä häntä kivittääksensä. |
| 32 | Jesus vastasi heitä: minä osoitin teille Isältäni monta hyvää työtä: minkä työn tähden niistä te siis minun kivitätte? |
| 33 | Juudalaiset vastasivat häntä, sanoen: emme sinua hyvän työn tähden kivitä, vaan pilkan tähden, ja että sinä, joka ihminen olet, teet itses Jumalaksi. |
| 34 | Jesus vastasi heitä: eiko teidän laissanne ole kirjoitettu: minä sanon, te olette jumalat? |
| 35 | Jos hän ne kutsui jumaliksi, joille Jumalan sana tapahtui, ja ei kirjoitus taideta rikottaa: |
| 36 | Ja te sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: sinä pilkkaat Jumalaa, että minä sanoin: minä olen Jumalan Poika. |
| 37 | Ellen minä tee minun Isäni töitä, niin älkäät minua uskoko. |
| 38 | Mutta jos minä niitä teen, ja jos ette minua usko, niin uskokaat ne työt, että te tuntisitte ja uskoisitte Isän olevan minussa ja minun hänessä. |
| 39 | Niin he etsivät taas häntä kiinni ottaaksensa, mutta hän läksi heidän käsistänsä, |
| 40 | Ja meni jälleen toiselle puolelle Jordania, siihen paikkaan, jossa Johannes ensin kasti, ja viipyi siinä. |
| 41 | Ja monta tuli hänen tykönsä, ja sanoivat: ei Johannes yhtäkään ihmettä tehnyt; mutta kaikki mitä Johannes tästä sanoi, ne ovat todet. |
| 42 | Ja monta uskoi sillä hänen päällensä. |
