| 1 | Mutta minä sanon: niin kauvan kuin perillinen on lapsi, ei ole hänen ja palvelian välillä eroitusta, vaikka hän on kaiken tavaran herra; |
| 2 | Vaan hän on esimiesten ja haltiain hallussa, isältä määrättyyn aikaan asti. |
| 3 | Niin myös me, kuin me olimme lapset, niin me olimme vaaditut orjuuteen ulkonaisten säätyin alle. |
| 4 | Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn, |
| 5 | Että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastais, että me hänen lapsiksensa luettaisiin. |
| 6 | Mutta että te olette lapset, lähetti Jumala Poikansa Hengen teidän sydämiinne, joka huutaa: Abba, rakas Isä! |
| 7 | Niin ei silleen ole orja, vaan poika; mutta jos poika, niin myös Jumalan perillinen Kristuksen kautta. |
| 8 | Mutta sillä ajalla, koska ette Jumalaa tunteneet, palvelitte te niitä, jotka ei luonnostansa jumalat olleetkaan. |
| 9 | Mutta nyt, sittekuin te Jumalan tunnette ja tosin enemmin Jumalalta tutut olette, kuinka te siis käännytte jälleen heikkoihin ja köyhiin säätyihin, joita te vasta-uudesta palvella tahdotte? |
| 10 | Te otatte vaarin päivistä, ja kuukausista, ja ajoista, ja vuosista. |
| 11 | Minä pelkään teidän tähtenne, etten minä turhaan olisi teidän tähtenne työtä tehnyt. |
| 12 | Olkaat niinkuin minä olen, että minäkin olen niinkuin te. Rakkaat veljet! minä rukoilen teitä: ette ole mitään minua vastaan tehneet; |
| 13 | Mutta te tiedätte, että minä olen lihan heikkoudessa teille ensisti evankeliumia saarnannut, |
| 14 | Ja minun kiusaustani, jota minä lihan puolesta kärsin, ette ole katsoneet ylön ettekä hyljänneet, vaan korjasitte minun niinkuin Jumalan enkelin, niinkuin Kristuksen Jesuksen. |
| 15 | Kuinka autuaat te silloin olitte! Minä olen teidän todistajanne, että jos se olis mahdollinen ollut, niin te olisitte teidän silmänne kaivaneet ulos ja minulle antaneet. |
| 16 | Olenko minä siis nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon? |
| 17 | Ei he teitä oikein kiivaudesta rakasta, vaan he tahtovat teitä minusta pois kääntää, että te heitä kiivaudessa rakastaisitte. |
| 18 | Kyllä kiivaten rakastaa hyvä on, aina hyvyydessä, ja ei ainoastaan silloin, kuin minä teidän tykönänne olen. |
| 19 | Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais! |
| 20 | Mutta minä soisin olevani teidän tykönänne, että minä taitaisin äänenikin muuttaa; enpä minä tiedä, mitä minä tästedes teen teidän kanssanne. |
| 21 | Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettekö te lakia kuule? |
| 22 | Sillä kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta. |
| 23 | Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt, ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta. |
| 24 | Nämät jotakin merkitsevät; sillä nämät ovat ne kaksi Testamenttia: yksi Sinain vuoresta, joka orjuuteen synnyttää, joka on Agar. |
| 25 | Sillä Agar on Sinain vuori Arabiassa ja ulottuu hamaan Jerusalemiin, joka nyt on, ja on lastensa kanssa orjana. |
| 26 | Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme. |
| 27 | Sillä kirjoitettu on: iloitse, sinä hedelmätöin, joka et synnytä, pakahda ja huuda sinä, joka et raskas ole; sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on. |
| 28 | Mutta me, rakkaat veljet, olemme niinkuin Isaakikin, lupauksen lapset. |
| 29 | Mutta niinkuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu. |
| 30 | Mutta mitä Raamattu sanoo? aja palkkavaimo poikinensa ulos; sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa. |
| 31 | Niin me siis olemme, rakkaat veljet, emme palkkavaimon poikia, vaan vapaan. |
